Antibioottien käyttö kasvunedistäjinä kotieläintuotannossa on yhä enemmän julkisen tarkastelun ja kritiikin kohteena. Suurimpia huolenaiheita ovat bakteerien antibioottiresistenssin kehittyminen ja ihmisten ja eläinten patogeenien ristiresistenssi, joka liittyy antibioottien subterapeuttiseen ja/tai virheelliseen käyttöön.

EU-maissa antibioottien käyttö eläintuotannon tehostamiseksi on kielletty. Yhdysvalloissa American Associationin edustajainhuone hyväksyi kesäkuussa vuosikokouksessaan päätöslauselman, jossa kehotettiin poistamaan antibioottien "ei-terapeuttinen" käyttö eläimillä asteittain tai kokonaan. Toimenpide viittaa erityisesti myös ihmisille annettaviin antibiootteihin. Se haluaa hallituksen lopettavan antibioottien liikakäytön karjassa, laajentaen järjestön kampanjaa ihmisten vastustuskyvyn hillitsemiseksi elintärkeille lääkkeille. Antibioottien käyttö karjatuotannossa on hallituksen tarkasteltavana ja lääkeresistenssin torjuntatoimenpiteitä kehitetään. Kanadassa Carbadoxin käyttö on parhaillaan Health Canadan tarkasteltavana ja mahdollinen kielto on edessä. Siksi on selvää, että antibioottien käyttö eläintuotannossa rajoittuu yhä enemmän ja antibioottisten kasvunedistäjien vaihtoehtoja on tutkittava ja otettava käyttöön.

Tämän seurauksena tutkimusta tehdään jatkuvasti antibioottien korvaavien vaihtoehtojen selvittämiseksi. Tutkittavat vaihtoehdot vaihtelevat yrteistä, probiooteista, prebiooteista ja orgaanisista hapoista kemiallisiin lisäravinteisiin ja hallintatyökaluihin. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että muurahaishappo on tehokas patogeenisiä bakteereja vastaan. Käytännössä sen käyttö on kuitenkin rajoitettua käsittelyongelmien, voimakkaan hajun ja rehunkäsittely- sekä ruokinta- ja juomalaitteiden korroosion vuoksi. Ongelmien ratkaisemiseksi kaliumdiformiaatti (K-diformiaatti) on saanut huomiota muurahaishapon vaihtoehtona, koska sitä on helpompi käsitellä kuin puhdasta happoa, ja sen on osoitettu olevan tehokas sekä vieroitettujen että lopputuotantosikojen kasvun parantamisessa. Norjan maatalousyliopiston tutkijoiden tekemä tutkimus (J. Anim. Sci. 2000. 78:1875-1884) osoitti, että kaliumdiformiaatin lisääminen ruokavalioon 0,6–1,2 %:n tasoilla paransi kasvua, ruhon laatua ja lihan turvallisuutta lopputuotantosioilla ilman negatiivisia vaikutuksia aistinvaraiseen sianlihan laatuun. Osoitettiin myös, että toisin kuinkaliumdiformiaatti Ca/Na-formiaatin lisäyksellä ei ollut mitään vaikutusta kasvuun eikä ruhon laatuun.

Tässä tutkimuksessa suoritettiin yhteensä kolme koetta. Ensimmäisessä kokeessa 72 sikaa (alkuperäinen paino 23,1 kg ja paino 104,5 kg) jaettiin kolmeen ruokavaliokäsittelyyn (kontrolli, 0,85 % Ca/Na-formiaattia ja 0,85 % kaliumdiformiaattia). Tulokset osoittivat, että K-diformiaattiruokavalio lisäsi keskimääräistä päivittäistä kasvua (ADG), mutta sillä ei ollut vaikutusta keskimääräiseen päivittäiseen rehun saantiin (ADFI) tai kasvun ja rehun suhteeseen (G/R). Kaliumdiformiaatti tai Ca/Na-formiaatti eivät vaikuttaneet ruhon vähärasvaiseen prosenttiosuuteen tai rasvapitoisuuteen.

Kokeessa kaksi 10 sialla (alkuperäinen paino: 24,3 kg, lopullinen paino: 85,1 kg) tutkittiin K-diformiaatin vaikutusta sianlihan suorituskykyyn ja aistinvaraiseen laatuun. Kaikki siat olivat rajoitetulla ruokintaohjelmalla ja niille syötettiin samoja rehuja paitsi että käsittelyryhmässä lisättiin 0,8 % K-diformiaattia. Tulokset osoittivat, että K-diformiaatin lisääminen rehuihin lisää aktiivista ruokavaliota ja G/F-suhdetta, mutta sillä ei ollut vaikutusta sianlihan aistinvaraiseen laatuun.

Kokeessa kolme 96 sikaa (alkuperäinen paino: 27,1 kg, lopullinen paino: 105 kg) jaettiin kolmeen ruokavaliokäsittelyyn, jotka sisälsivät vastaavasti 0, 0,6 % ja 1,2 % K-diformiaattia, täydennyksen vaikutuksen tutkimiseksi.K-diformiaattiruokavalioissa kasvuun, ruhon ominaisuuksiin ja ruoansulatuskanavan mikroflooraan. Tulokset osoittivat, että K-diformiaatin lisääminen 0,6 %:n ja 1,2 %:n tasoilla paransi kasvua, alensi rasvapitoisuutta ja paransi ruhon vähärasvaisen prosenttiosuutta. Havaittiin, että K-diformiaatin lisääminen vähensi koliformien määrää sikojen ruoansulatuskanavassa ja siten paransi sianlihan turvallisuutta.