AbstraktiKokeilu tehtiin tutkimaan diludiinin vaikutuksia kanojen munintakykyyn ja munien laatuun sekä lähestymään vaikutusmekanismia määrittämällä muna- ja seerumiparametrien indeksejä. 1024 ROM-kanaa jaettiin neljään ryhmään, joista kuhunkin kuului neljä 64 kanan toistoa. Käsittelyryhmät saivat samaa perusruokavaliota, johon oli lisätty 0, 100, 150 ja 200 mg/kg diludiinia 80 päivän ajan. Tulokset olivat seuraavat. Diludiinin lisääminen ruokavalioon paransi kanojen munintakykyä, ja 150 mg/kg käsittely oli paras; sen munintaprosentti nousi 11,8 % (p< 0,01), ja munamassan muuntuminen laski 10,36 % (p< 0,01). Munien paino nousi diludiinin lisäyksen myötä. Diludiini laski merkittävästi seerumin virtsahapon pitoisuutta (p< 0,01); diludiinin lisääminen laski merkittävästi seerumin kalsiumia.²⁺ja epäorgaanisen fosfaatin pitoisuutta sekä seerumin alkalisen fosfataasin (ALP) aktiivisuuden lisääntymistä (p< 0,05), joten sillä oli merkittäviä vaikutuksia munien rikkoutumisen (p< 0,05) ja poikkeavuuksien (p < 0,05) vähentämiseen; diludiini lisäsi merkittävästi valkuaisen korkeutta. Haugh-arvo (p < 0,01), kuoren paksuus ja kuoren paino (p < 0,05), 150 ja 200 mg/kg diludiinia vähensivät myös munankeltuaisen kokonaiskolesterolipitoisuutta (p < 0,05), mutta lisäsivät munankeltuaisen painoa (p < 0,05). Lisäksi diludiini saattoi lisätä lipaasin aktiivisuutta (p < 0,01) ja vähentää triglyseridien (TG3) (p< 0,01) ja kolesterolin (CHL) (p< 0,01) pitoisuuksia seerumissa, se vähensi vatsan rasvan prosenttiosuutta (p< 0,01) ja maksan rasvapitoisuutta (p< 0,01) sekä ehkäistä kanojen rasvamaksaa. Diludiini lisäsi merkittävästi SOD:n aktiivisuutta seerumissa (p < 0,01), kun sitä lisättiin ruokavalioon yli 30 päivän ajan. Seerumin GPT:n ja GOT:n aktiivisuuksissa ei kuitenkaan havaittu merkittävää eroa kontrolli- ja hoitoryhmän välillä. Pääteltiin, että diludiini voi estää solukalvojen hapettumista.

AvainsanatDiludiini; kana; SOD; kolesteroli; triglyseridi, lipaasi

 

Diludiini on uusi ei-ravitseva antioksidatiivisen vitamiinin lisäaine, jolla on vaikutuksia^[1–3]biologisen kalvon hapettumisen hillitsemisestä ja biologisten solujen kudoksen stabiloinnista jne. 1970-luvulla Latvian maatalousasiantuntija entisessä Neuvostoliitossa havaitsi, että diludiinilla oli vaikutuksia^[4]siipikarjan kasvun edistämiseksi ja joidenkin kasvien jäätymisen ja ikääntymisen estämiseksi. Raportoitiin, että diludiini ei ainoastaan ​​edistäisi eläinten kasvua, vaan myös parantaisi selvästi eläinten lisääntymiskykyä ja parantaisi tiineytymisastetta, maidontuotantoa, munien tuotantoa ja naaraspuolisten eläinten kuoriutumisastetta.^{[1, 2, 5–7]}Diludiinin tutkimus Kiinassa aloitettiin 1980-luvulla, ja suurin osa diludiinia koskevista tutkimuksista Kiinassa on tähän mennessä rajoittunut käyttövaikutukseen. Munivilla kanoilla tehtyjä kokeita on raportoitu vain vähän. Chen Jufang (1993) raportoi, että diludiini saattoi parantaa siipikarjan munatuotantoa ja munanpainoa, mutta ei syventänyt tutkimusta.^[5]sen vaikutusmekanismin tutkimus. Siksi toteutimme systemaattisen vaikutuksen ja mekanismin tutkimuksen ruokkimalla munivia kanoja diludiinilla seostetulla rehulla, ja osa tuloksista raportoidaan nyt seuraavasti:

Täysikokoinen taulukko

%

-- ...

Ruokavalion koostumus Ravintoainekomponentit

-- ...

Maissi 62 ME③ 11,97

Papumassa 20 CP 17.8

Kalajauho 3 Ca 3,42

Rypsirouhe 5 P 0,75

Luujauho 2 M et 0,43

Kivijauho 7,5 M ja Cys 0,75

Metioniini 0,1

Suola 0,3

Monivitamiini① 10

Hivenaineet② 0,1

-- ...

① Monivitamiini: 11 mg riboflaviinia, 26 mg foolihappoa, 44 mg orysaniinia, 66 mg niasiinia, 0,22 mg biotiinia, 66 mg B6-vitamiinia, 17,6 µg B12-vitamiinia, 880 mg koliinia, 30 mg VK:ta, 66 IU V:ta_E, 6600 tehohoitoyksikköä V:stä_Dja 20000 tehohoitoyksikköä V:tä_A, lisätään jokaista ruokavalion kilogrammaa kohden; ja 10 g monivitamiinia lisätään jokaista 50 kilogrammaa kohden ruokavaliota.

② Hivenaineet (mg/kg): Jokaista rehukilogrammaa kohden lisätään 60 mg Mn:a, 60 mg Zn:a, 80 mg Fe:a, 10 mg Cu:a, 0,35 mg I:a ja 0,3 mg Se:a.

③ Metaboloituvan energian yksikkö on MJ/kg.

 

1. Materiaalit ja menetelmä

1.1 Testimateriaali

Beijing Sunpu Biochem. & Tech. Co., Ltd:n tulisi tarjota diludiinia; ja koe-eläimen tulee viitata 300 päivän ikäisiin roomalaisiin kaupallisiin munintakanoihin.

 

Koeruoat: koeruoat tulee valmistaa tuotantotilanteen mukaan NRC-standardin mukaisesti, kuten taulukossa 1 on esitetty.

1.2 Testausmenetelmä

1.2.1 Ruokintakoe: Ruokintakoe tulisi toteuttaa Hongji Companyn maatilalla Jianden kaupungissa; 1024 roomalaista munivaa kanaa tulisi valita ja jakaa ne neljään satunnaisesti neljään ryhmään, joissa kussakin olisi 256 kanaa (jokainen ryhmä tulisi toistaa neljä kertaa ja jokainen kana tulisi toistaa 64 kertaa); kanoille tulisi ruokkia neljää eri diludiinipitoisuuksilla varustettua ruokavaliota, ja jokaiselle ryhmälle tulisi lisätä rehuja 0, 100, 150 ja 200 mg/kg. Koe aloitettiin 10. huhtikuuta 1997; ja kanat saivat löytää ruokaa ja juoda vapaasti. Kunkin ryhmän syömä ruoka, munintanopeus, munatuotanto, rikkoutuneiden munien määrä ja poikkeavien munien lukumäärä tulisi kirjata. Lisäksi koe päättyi 30. kesäkuuta 1997.

1.2.2 Munien laadun mittaus: Testin suorittamisen aikana neljän 40 päivän välein on otettava satunnaisesti 20 munaa, jotta voidaan mitata munan laatuun liittyviä indikaattoreita, kuten munan muotoindeksi, haugh-yksikkö, kuoren suhteellinen paino, kuoren paksuus, keltuaisen indeksi, keltuaisen suhteellinen paino jne. Lisäksi keltuaisen kolesterolipitoisuus on mitattava COD-PAP-menetelmällä käyttäen Ningbo Cixi Biochemical Test Plantin tuottamaa Cicheng-reagenssia.

1.2.3 Seerumin biokemiallisen indeksin mittaus: Kustakin ryhmästä on otettava 16 testikanaa joka kerta, kun testiä on toteutettu 30 päivän ajan ja kun testi on päättynyt, seerumin valmistamiseksi verinäytteen ottamisen jälkeen siipisuonesta. Seerumi on säilytettävä alhaisessa lämpötilassa (-20 ℃) ​​asiaankuuluvien biokemiallisten indeksien mittaamiseksi. Vatsan rasvaprosentti ja maksan lipidipitoisuus on mitattava teurastuksen jälkeen ja vatsan rasva ja maksa on poistettava verinäytteenoton päätyttyä.

Superoksididismutaasi (SOD) on mitattava saturaatiomenetelmällä Pekingin Huaqing Biochem. & Tech. Research Instituten valmistaman reagenssipakkauksen läsnä ollessa. Seerumin virtsahappo (UN) on mitattava urikaasi-PAP-menetelmällä Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa; triglyseridi (TG3) on mitattava GPO-PAP-yksivaihemenetelmällä Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa; lipaasi on mitattava nefelometrialla Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa; seerumin kokonaiskolesteroli (CHL) on mitattava COD-PAP-menetelmällä Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa; glutamiini-pyruviinitransaminaasi (GPT) on mitattava kolorimetrialla Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa; glutamiini-oksalaatttransaminaasi (GOT) on mitattava kolorimetrialla Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa; alkalinen fosfataasi (ALP) on mitattava nopeusmenetelmällä Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa; kalsiumioni (Ca²⁺) seerumissa on mitattava metyylitymolisinikompleksonimenetelmällä Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa; epäorgaaninen fosfori (P) on mitattava molybdaattisinimenetelmällä Cicheng-reagenssipakkauksen läsnä ollessa.

 

2 Testitulos

2.1 Vaikutus asennusominaisuuksiin

Diludiinilla käsiteltyjen eri ryhmien munintatulokset on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2 Kanojen suorituskyky, joita ruokittiin neljällä diludiinipitoisuudella täydennettyllä perusrehulla

 

Lisättävän diludiinin määrä (mg/kg)
	0	100	150	200
Rehun saanti (g)
Munintaprosentti (%)
Munan keskipaino (g)
Materiaalin ja munan suhde
Rikkoutuneiden munien määrä (%)
Epänormaalien munien määrä (%)

 

Taulukosta 2 nähdään, että kaikkien diludiinilla käsiteltyjen ryhmien munintaprosentit paranivat selvästi. 150 mg/kg annoksella käsitellyn munan vaikutus on optimaalinen (jopa 83,36 %) ja parannus on 11,03 % (p < 0,01) vertailuryhmään verrattuna. Tästä johtuen diludiinilla on munintaprosentin paranemista edistävä vaikutus. Munan keskipainosta katsottuna munan paino kasvaa (p > 0,05) diludiinin määrän kasvaessa päivittäisessä ruokavaliossa. Vertailuryhmään verrattuna ero 200 mg/kg diludiinilla käsiteltyjen ryhmien kaikkien käsiteltyjen osien välillä ei ole ilmeinen, kun rehun saantia lisätään keskimäärin 1,79 g. Ero kuitenkin tulee selvemmäksi vähitellen diludiinipitoisuuden kasvaessa, ja materiaalin ja kananmunan suhteen ero käsiteltyjen osien välillä on selvä (p<0,05), ja vaikutus on optimaalinen, kun diludiinia käytetään 150 mg/kg, ja se on 1,25:1, mikä on 10,36 % pienempi (p<0,01) kuin vertailuryhmässä. Kaikkien käsiteltyjen osien rikkoutuneiden kananmunien määrästä katsottuna rikkoutuneiden kananmunien määrä (p<0,05) voi pienentyä, kun diludiinia lisätään päivittäiseen ruokavalioon; ja epänormaalien kananmunien prosenttiosuus vähenee (p<0,05) diludiinipitoisuuden kasvaessa.

 

2.2 Vaikutus munien laatuun

Taulukosta 3 nähdään, että munan muotoindeksi ja munan ominaispaino eivät muutu (p>0,05), kun diludiinia lisätään päivittäiseen ruokavalioon, ja kuoren paino kasvaa päivittäiseen ruokavalioon lisätyn diludiinin määrän kasvaessa, jolloin kuorien paino kasvaa 10,58 % ja 10,85 % (p<0,05) verrattuna vertailuryhmiin, kun diludiinia lisätään 150 ja 200 mg/kg; munankuoren paksuus kasvaa päivittäisen ruokavalion diludiinipitoisuuden kasvaessa, jolloin munankuoren paksuus kasvaa 13,89 % (p<0,05), kun diludiinia lisätään 100 mg/kg verrattuna vertailuryhmiin, ja munankuorten paksuus kasvaa 19,44 % (p<0,01) ja 27,7 % (p<0,01), kun diludiinia lisätään 150 ja 200 mg/kg. Haugh-yksikkö (p<0,01) paranee selvästi diludiinin lisäämisen jälkeen, mikä osoittaa, että diludiinilla on munanvalkuaisen paksun albumiinin synteesiä edistävä vaikutus. Diludiinilla on keltuaisen indeksiä parantava vaikutus, mutta ero ei ole selvä (p<0,05). Kaikkien ryhmien munankeltuaisen kolesterolipitoisuudet eroavat toisistaan ​​ja voivat laskea selvästi (p<0,05) 150 ja 200 mg/kg diludiinin lisäämisen jälkeen. Munankeltuaisen suhteelliset painot eroavat toisistaan ​​lisättyjen diludiinimäärien erojen vuoksi, jolloin munankeltuaisen suhteelliset painot paranevat 18,01 % ja 14,92 % (p<0,05) 150 mg/kg ja 200 mg/kg annoksilla verrattuna vertailuryhmään; siksi sopivalla diludiinilla on munankeltuaisen synteesiä edistävä vaikutus.

 

Taulukko 3 Diludiinin vaikutukset munien laatuun

Lisättävän diludiinin määrä (mg/kg)
Munan laatu	0	100	150	200
Munan muotoindeksi (%)
Munan ominaispaino (g/cm3)
Munankuoren suhteellinen paino (%)
Munankuoren paksuus (mm)
Haugh-yksikkö (U)
Munankeltuaisen indeksi (%)
Munankeltuaisen kolesteroli (%)
Munankeltuaisen suhteellinen paino (%)

 

2.3 Vaikutukset munivien kanojen vatsan rasvaprosenttiin ja maksan rasvapitoisuuteen

Katso kuvasta 1 ja kuvasta 2 diludiinin vaikutus munivien kanojen vatsan rasvaprosenttiin ja maksan rasvapitoisuuteen.

 

 

 

Kuva 1. Diludiinin vaikutus munivien kanojen vatsan rasvaprosenttiin (PAF)

 

	Vatsan rasvaprosentti
	Lisättävän diludiinin määrä

 

 

Kuva 2. Diludiinin vaikutus munivien kanojen maksan rasvapitoisuuteen (LF)

	Maksan rasvapitoisuus
	Lisättävän diludiinin määrä

Kuvasta 1 nähdään, että koeryhmän vatsan rasvan prosenttiosuudet pienenevät 8,3 % ja 12,11 % (p<0,05) vastaavasti, kun diludiinia annetaan 100 ja 150 mg/kg verrattuna vertailuryhmään, ja vatsan rasvan prosenttiosuus pienenee 33,49 % (p<0,01), kun diludiinia lisätään 200 mg/kg. Kuvasta 2 nähdään, että 100, 150 ja 200 mg/kg diludiinia käsiteltyjen maksan rasvapitoisuuksien (absoluuttisesti kuiva) määrä pienenee vastaavasti 15,00 % (p<0,05), 15,62 % (p<0,05) ja 27,7 % (p<0,01) verrattuna vertailuryhmään. Siksi diludiinilla on selvästi vatsarasvan ja munintaeläinten maksan rasvapitoisuuden vähenevä vaikutus, ja vaikutus on optimaalinen, kun diludiinia lisätään 200 mg/kg.

2.4 Vaikutus seerumin biokemialliseen indeksiin

Taulukosta 4 nähdään, että SOD-testin vaiheessa I (30 päivää) käsiteltyjen osien välinen ero ei ole ilmeinen, ja kaikkien ryhmien, joille diludiinia lisätään testin vaiheessa II (80 päivää), seerumin biokemialliset indeksit ovat korkeammat kuin vertailuryhmällä (p<0,05). Seerumin virtsahappopitoisuus (p<0,05) voi laskea, kun diludiinia lisätään 150 mg/kg ja 200 mg/kg; kun taas vaikutus (p<0,05) on saatavilla, kun diludiinia lisätään vaiheessa I 100 mg/kg. Diludiini voi alentaa seerumin triglyseridipitoisuutta, jolloin vaikutus on optimaalinen (p<0,01) ryhmässä, kun diludiinia lisätään vaiheessa I 150 mg/kg, ja ryhmässä, kun diludiinia lisätään vaiheessa II 200 mg/kg. Seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus laskee päivittäiseen ruokavalioon lisätyn diludiinin määrän kasvaessa. Tarkemmin sanottuna seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus laskee 36,36 % (p<0,01) ja 40,74 % (p<0,01), kun diludiinia lisätään vaiheessa I verrattuna vertailuryhmään, ja 26,60 % (p<0,01), 37,40 % (p<0,01) ja 46,66 % (p<0,01), kun diludiinia lisätään vaiheessa II verrattuna vertailuryhmään. Lisäksi ALP-arvot lisääntyvät päivittäiseen ruokavalioon lisätyn diludiinin määrän kasvaessa, kun taas ryhmässä, johon lisätään 150 mg/kg ja 200 mg/kg diludiinia, ALP-arvot ovat selvästi korkeammat kuin vertailuryhmässä (p<0,05).

Taulukko 4 Diludiinin vaikutukset seerumin parametreihin

Lisättävän diludiinin määrä (mg/kg) kokeen vaiheessa I (30 päivää)
Tuote	0	100	150	200
Superoksididismutaasi (mg/ml)
Virtsahappo
Triglyseridi (mmol/l)
Lipaasi (U/L)
Kolesteroli (mg/dl)
Glutamiini-pyruviinitransaminaasi (U/L)
Glutamiini-oksalaatttransaminaasi (U/L)
Alkalinen fosfataasi (mmol/l)
Kalsiumioni (mmol/l)
Epäorgaaninen fosfori (mg/dl)

 

Lisättävän diludiinin määrä (mg/kg) kokeen vaiheessa II (80 päivää)
Tuote	0	100	150	200
Superoksididismutaasi (mg/ml)
Virtsahappo
Triglyseridi (mmol/l)
Lipaasi (U/L)
Kolesteroli (mg/dl)
Glutamiini-pyruviinitransaminaasi (U/L)
Glutamiini-oksalaatttransaminaasi (U/L)
Alkalinen fosfataasi (mmol/l)
Kalsiumioni (mmol/l)
Epäorgaaninen fosfori (mg/dl)

 

3 Analyysi ja keskustelu

3.1 Testissä käytetty diludiini paransi munintanopeutta, munan painoa, Haugh-yksikköä ja munankeltuaisen suhteellista painoa, mikä osoitti, että diludiinilla oli proteiinin assimilaatiota edistäviä vaikutuksia ja munanvalkuaisen paksun albumiinin ja munankeltuaisen proteiinin synteesiä parantavia vaikutuksia. Lisäksi seerumin virtsahapon pitoisuus laski selvästi; ja yleisesti tunnustettiin, että ei-proteiinisen typen pitoisuuden väheneminen seerumissa tarkoitti proteiinin katabolian nopeuden hidastumista ja typen retentioajan pidentymistä. Tämä tulos loi perustan proteiinin retention lisäämiselle, munintatoiminnan edistämiselle ja munivien kanojen munien painon parantamiselle. Testin tulos osoitti, että munintavaikutus on optimaalinen, kun diludiinia lisätään 150 mg/kg, mikä oli olennaisesti yhdenmukainen tuloksen kanssa.^[6,7]Bao Erqingin ja Qin Shangzhin proteiinien vaikutusta, joka saatiin lisäämällä diludiinia munivien kanojen myöhäisillä tuotantokausilla. Vaikutus heikkeni, kun diludiinin määrä ylitti 150 mg/kg, mikä voi johtua proteiinin transformaatiosta.^[8]vaikutti liiallinen annos ja elimen metabolian liiallinen kuormitus diludiinille.

3.2 Ca:n pitoisuus²⁺munivan munan seerumissa väheni, seerumin fosforin määrä väheni alussa ja ALP-aktiivisuus lisääntyi selvästi diludiinin läsnä ollessa, mikä viittaa siihen, että diludiini vaikutti selvästi kalsiumin ja fosforin metaboliaan. Yue Wenbin raportoi, että diludiini voi edistää imeytymistä^[9] mineraalielementeistä Fe ja Zn; ALP:tä esiintyi pääasiassa kudoksissa, kuten maksassa, luustossa, suolistossa, munuaisissa jne.; seerumin ALP oli peräisin pääasiassa maksasta ja luustosta; luuston ALP:tä esiintyi pääasiassa osteoblasteissa ja se kykeni yhdistämään fosfaatti-ionin seerumin kalsiumiin transformaation jälkeen edistämällä fosfaatin hajoamista ja lisäämällä fosfaatti-ionin pitoisuutta, ja se kerrostui luuhun hydroksiapatiitin muodossa jne., mikä johti seerumin kalsiumin ja fosforin vähenemiseen, mikä on yhdenmukaista munankuoren paksuuden ja suhteellisen painon kasvun kanssa munanlaatuindikaattoreissa. Lisäksi rikkoutuneiden munien määrä ja poikkeavien munien prosenttiosuus vähenivät selvästi munintakyvyn kannalta, mikä myös selitti tätä seikkaa.

3.3 Munivien kanojen vatsarasvan kertymä ja maksan rasvapitoisuus vähenivät selvästi lisäämällä diludiinia ruokavalioon, mikä osoitti, että diludiinilla oli kehon rasvan synteesiä rajoittava vaikutus. Lisäksi diludiini saattoi parantaa seerumin lipaasin aktiivisuutta varhaisessa vaiheessa; lipaasin aktiivisuus lisääntyi selvästi ryhmässä, johon lisättiin 100 mg/kg diludiinia, ja triglyseridin ja kolesterolin pitoisuudet seerumissa laskivat (p<0,01), mikä osoitti, että diludiini saattoi edistää triglyseridien hajoamista ja rajoittaa kolesterolin synteesiä. Rasvan kertymistä voitiin rajoittaa, koska maksan lipidiaineenvaihdunnan entsyymi^[10,11]ja kolesterolin väheneminen kananmunankeltuaisessa selitti myös tämän asian [13]. Chen Jufang raportoi, että diludiini voi hillitä rasvan muodostumista eläimessä ja parantaa broilereiden ja sikojen vähärasvaisen lihan prosenttiosuutta, ja sillä oli vaikutusta rasvamaksan hoitoon. Testin tulokset selvensivät tätä vaikutusmekanismia, ja koe-kanojen leikkely- ja havainnointitulokset osoittivat myös, että diludiini voi vähentää munivien kanojen rasvamaksan esiintyvyysastetta selvästi.

3.4 GPT ja GOT ovat kaksi tärkeää indikaattoria, jotka heijastavat maksan ja sydämen toimintaa. Maksa ja sydän voivat vaurioitua, jos niiden aktiivisuus on liian korkea. Seerumin GPT:n ja GOT:n aktiivisuudet eivät muuttuneet merkittävästi, kun diludiinia lisättiin testiin, mikä osoittaa, että maksa ja sydän eivät vaurioituneet. Lisäksi SOD:n mittaustulos osoitti, että SOD:n aktiivisuus seerumissa voi parantua merkittävästi, kun diludiinia käytetään tietyn ajan. SOD viittaa elimistön tärkeimpään superoksidivapaiden radikaalien sieppaajaan; sillä on merkitystä biologisen kalvon eheyden ylläpitämisessä, organismin immuunikyvyn parantamisessa ja eläimen terveyden ylläpitämisessä, kun SOD:n pitoisuus elimistössä kasvaa. Quh Hai ym. raportoivat, että diludiini voi parantaa 6-glukoosifosfaattidehydrogenaasin aktiivisuutta biologisessa kalvossa ja stabiloida biologisen solun kudoksia [2]. Sniedze huomautti, että diludiini hillitsi NADPH-sytokromi C-reduktaasin aktiivisuutta [4] tutkittuaan diludiinin ja NADPH:n spesifisen elektroninsiirtoketjun relevantin entsyymin välistä suhdetta rotan maksan mikrosomissa. Odydents huomautti myös, että diludiini liittyi [4] komposiittiseen oksidaasijärjestelmään ja NADPH:hon liittyvään mikrosomaaliseen entsyymiin; ja että diludiinin vaikutusmekanismi eläimeen jouduttuaan on vastustaa hapettumista ja suojata biologista kalvoa [8] estämällä mikrosomin elektroninsiirto-NADPH-entsyymin aktiivisuuden ja hillitsemällä lipidiyhdisteen peroksidaatioprosessia. Testitulokset osoittivat, että diludiini suojaa biologista kalvoa SOD-aktiivisuuden muutoksilta GPT:n ja GOT:n aktiivisuuksien muutoksilta, ja vahvistivat Sniedzen ja Odydentsin tutkimustulokset.

 

Viite

1 Zhou Kai, Zhou Mingjie, Qin Zhongzhi ym. Tutkimus diludinin vaikutuksesta lampaiden lisääntymiskykyynJ. Ruoho jaLivestock 1994 (2): 16–17

2 Qu Hai, Lv Ye, Wang Baosheng, Päivittäiseen ruokavalioon lisätyn diludinin vaikutus lihakaniinien tiineytymisasteeseen ja siemennesteen laatuun.J. Kiinalainen kaninviljelylehti1994(6): 6–7

3 Chen Jufang, Yin Yuejin, Liu Wanhan ym. Diludiinin laajennetun käytön testaus rehun lisäaineenaRehututkimus1993 (3): 2–4

4 Zheng Xiaozhong, Li Kelu, Yue Wenbin ym. Keskustelu diludiinin vaikutuksesta ja vaikutusmekanismista siipikarjan kasvunedistäjänäRehututkimus1995 (7): 12–13

5 Chen Jufang, Yin Yuejin, Liu Wanhan ym. Diludiinin laajennetun käytön testaus rehun lisäaineenaRehututkimus1993 (3): 2–5

6 Bao Erqing, Gao Baohua, Diludiinin testi pekingin ankan ruokinnassaRehututkimus1992 (7): 7–8

7 Qin Shangzhi -testi rotukanojen tuottavuuden parantamiseksi munintakauden loppuvaiheessa käyttämällä diludiiniaGuangxin eläinlääketieteen ja eläinlääketieteen aikakauslehti1993.9(2): 26–27

8 Dibner J Jl Lvey FJ ​​Maksan proteiini- ja aminohappometabolisti siipikarjassa Siipikarjan tiede1990.69(7): 1188–1194

9 Yue Wenbin, Zhang Jianhong, Zhao Peie ym. Tutkimus diludiinin ja Fe-Zn-valmisteen lisäämisestä munivien kanojen päivittäiseen ruokavalioonRehu ja karja1997, 18(7): 29–30

10 Mildner A na M, Steven D Clarke Sian rasvahapposyntaasin komplementaarisen DNA:n kloonaus, sen mRNA:n kudosjakauma ja ilmentymisen estäminen somatotropiinilla ja ravintoproteiinilla J Nutri 1991, 121 900

11 Walzon RL Smon C, Morishita T ym. I Rasvamaksan verenvuoto-oireyhtymä kanoilla, joita on yliruokittu puhdistetulla ruokavaliolla. Valittujen entsyymien aktiivisuudet ja maksan histologia suhteessa maksan verenkiertoon ja lisääntymiskykyyn.Siipikarjan tiede,1993 72(8): 1479–1491

12 Donaldson WE Lipidimetabolia poikasten maksassa vaste ruokinnalleSiipikarjan tiede1990, 69(7): 1183–1187

13 Ksiazk ieu icz J. K ontecka H, ​​H ogcw sk i L Huomautus veren kolesterolista ankkojen kehon rasvaprosentin indikaattorinaAnalin ja rehutieteen aikakauslehti,1992, 1(3/4): 289–294