Kaliumformiaatti, ensimmäinen ei-antibioottinen rehun lisäaine, jonka Euroopan unioni hyväksyi vuonna 2001 ja Kiinan maatalousministeriö hyväksyi vuonna 2005, on kerännyt suhteellisen kypsän sovellussuunnitelman yli 10 vuoden ajan, ja lukuisissa sekä kotimaisissa että kansainvälisissä tutkimuspapereissa on raportoitu sen vaikutuksista sikojen kasvun eri vaiheisiin.

Nekrotisoiva enteriitti on grampositiivisten bakteerien (Clostridium perfringens) aiheuttama maailmanlaajuinen siipikarjan tauti, joka lisää broilereiden kuolleisuutta ja heikentää kanojen kasvua subkliinisesti. Molemmat näistä seurauksista vahingoittavat eläinten hyvinvointia ja aiheuttavat suuria taloudellisia tappioita kanantuotannolle. Käytännössä tuotannossa antibiootteja lisätään yleensä rehuun nekrotisoivan enteriitin esiintymisen estämiseksi. Vaatimukset antibioottien kieltämiseksi rehussa ovat kuitenkin lisääntymässä, ja tarvitaan muita ratkaisuja korvaamaan antibioottien ennaltaehkäisevä vaikutus. Tutkimuksessa havaittiin, että orgaanisten happojen tai niiden suolojen lisääminen ruokavalioon voisi estää Clostridium perfringens -pitoisuutta, mikä vähentäisi nekrotisoivan enteriitin esiintymistä. Kaliumformiaatti hajoaa muurahaishapoksi ja kaliumformiaatiksi suolistossa. Kovalenttisen sidoksen ominaisuuden vuoksi lämpötilaan osa muurahaishaposta pääsee kokonaan suolistoon. Tässä kokeessa käytettiin nekrotisoivaan enteriittiin sairastunutta kanaa tutkimusmallina tutkiakseen...kaliumformiaattisen kasvukyvyn, suoliston mikrobiston ja lyhytketjuisten rasvahappojen sisällön perusteella.

1. VaikutusKaliumdiformiaattinekrotisoivan enteriitin tartunnan saaneiden broilereiden kasvutehokkuudesta.

Kokeelliset tulokset osoittivat, että kaliumformiaatilla ei ollut merkittävää vaikutusta broilereiden kasvuun riippumatta siitä, oliko kyseessä nekrotisoiva enteriitti vai ei, mikä on yhdenmukaista Hernandezin ym. (2006) tutkimustulosten kanssa. Havaittiin, että samalla kalsiumformiaattiannoksella ei ollut merkittävää vaikutusta broilereiden päivittäiseen painonnousuun ja rehusuhteeseen, mutta kun kalsiumformiaatin lisäys saavutti 15 g/kg, se heikensi merkittävästi broilereiden kasvua (Patten ja Waldroup, 1988). Selle ym. (2004) havaitsivat kuitenkin, että 6 g/kg kaliumformiaatin lisääminen ruokavalioon lisäsi merkittävästi broilerikanojen painonnousua ja rehunottoa 16–35 päivällä. Tällä hetkellä on vain vähän tutkimusraportteja orgaanisten happojen roolista nekrotisoivan enteriitin ehkäisyssä. Tässä kokeessa havaittiin, että 4 g/kg kaliumformiaatin lisääminen ruokavalioon vähensi merkittävästi broilereiden kuolleisuutta, mutta kuolleisuuden vähenemisen ja lisätyn kaliumformiaatin määrän välillä ei ollut annos-vaikutussuhdetta.

2. VaikutusKaliumdiformiaattimikrobien pitoisuudesta nekrotisoivan enteriitin tartuttamien broilereiden kudoksissa ja elimissä

45 mg/kg sinkkibasitrasiinin lisääminen rehuun vähensi nekrotisoivaan enteriittiin sairastuneiden broilereiden kuolleisuutta ja samalla Clostridium perfringens -pitoisuutta tyhjäsuolessa, mikä oli yhdenmukaista Kocherin ym. (2004) tutkimustulosten kanssa. Kaliumdiformiaatin lisäyksellä ruokavalioon ei ollut merkittävää vaikutusta Clostridium perfringens -pitoisuuteen nekrotisoivaan enteriittiin sairastuneiden broilereiden tyhjäsuolessa 15 päivän ajan. Walsh ym. (2004) havaitsivat, että happamuudella varustetuilla ruokavalioilla on negatiivinen vaikutus orgaanisiin happoihin, joten proteiinipitoisten ruokavalioiden happamuus voi vähentää kaliumformiaatin ennaltaehkäisevää vaikutusta nekrotisoivaan enteriittiin. Tässä kokeessa havaittiin myös, että kaliumformiaatti lisäsi laktobasillien pitoisuutta 35 päivän ikäisten broilerikanojen lihasmahassa, mikä on ristiriidassa Knarreborgin ym. (2002) in vitro -havainnon kanssa, jonka mukaan kaliumformiaatti vähensi laktobasillien kasvua sian mahassa.

3.Kalium-3-dimetyyliformiaatin vaikutus kudosten pH-arvoon ja lyhytketjuisten rasvahappojen pitoisuuteen nekrotisoivaa enteriittiä sairastavilla broilerikanoilla

Orgaanisten happojen antibakteerisen vaikutuksen uskotaan tapahtuvan pääasiassa ruoansulatuskanavan yläosassa. Tämän kokeen tulokset osoittivat, että kaliumdikarboksylaatti lisäsi muurahaishappopitoisuutta pohjukaissuolessa 15 päivän kuluttua ja tyhjäsuolessa 35 päivän kuluttua. Mroz (2005) havaitsi, että orgaanisten happojen toimintaan vaikuttaa monia tekijöitä, kuten rehun pH, puskurointi/happamuus ja ravinnon elektrolyyttitasapaino. Alhainen happamuus ja korkea elektrolyyttitasapaino ruokavaliossa voivat edistää kaliumformiaatin hajoamista muurahaishapoksi ja kaliumformiaatiksi. Siksi sopiva happamuuden taso ja elektrolyyttitasapaino ruokavaliossa voivat parantaa kaliumformiaatin avulla broilereiden kasvua ja estää nekrotisoivaa suolitulehdusta.

Johtopäätös

TuloksetkaliumformiaattiBroilerien nekrotisoivan enteriitin mallissa osoitettiin, että kaliumformiaatti voi lievittää broilerikanojen kasvun heikkenemistä tietyissä olosuhteissa lisäämällä ruumiinpainoa ja vähentämällä kuolleisuutta, ja sitä voidaan käyttää rehun lisäaineena broilereiden nekrotisoivan enteriitin tartunnan torjumiseksi.