Orgaanisten happojen käyttö voi parantaa kasvavien broilereiden ja sikojen kasvua. Paulicks ym. (1996) suorittivat annostitrauskokeen arvioidakseen kaliumdikarboksylaattipitoisuuden nostamisen vaikutusta kasvavien porsaiden suorituskykyyn. 0, 0,4, 0,8, 1,2, 1,6, 2,0, 2,4 ja 2,8 %kaliumdikarboksylaattilisättiin maissi-soijapohjaisella rehulla ruokittujen porsaiden aloitusrehuun. Kaliumdikarboksylaattiryhmän keskimääräinen päivittäinen painonnousu, päivittäinen rehun saanti ja rehun konversioaste nousivat vastaavasti 13 %, 9 % ja 4 %. Käsittelemättömään ryhmään verrattuna 2 % PD:n lisääminen nosti painoa 22 %. Euroopan viranomaisten rekisteröimän enimmäislisäystason 1,8 %:n mukaisesti painonnousua voidaan nostaa 14 %:iin. Rehun saanti kasvoi samalla annoksella. Rehun konversioaste (FCR) laski lineaarisesti PD:n kasvaessa 1,59:stä 1,47:ään. Jotkut tutkijat ovat tutkineet PD:n vaikutusta porsaiden suorituskykyyn. Taulukossa 1 on yhteenveto PD:n vaikutuksesta painonnousuun ja rehun konversioasteeseen tehdyistä kokeellisista tuloksista.

Kaliumdikarboksylaatin vaikutukset eläinten painonnousuun ja rehun hyväksikäyttöön

Kaliumdikarboksylaattion rekisteröity ei-antibioottiseksi kasvunedistäjäksi, jonka tarkoituksena on korvata antibiootit rehuissa ja varmistaa kuluttajien pääsy turvallisempiin tuotteisiin. Siksi kaliumdikarboksylaatin käytön hyötyjä on verrattava rehuantibioottien rutiinikäytön vaikutuksiin. Tylosiini on yksi yleisesti käytetyistä rehuantibiooteista sioilla. Danielsen (1998) vertasi antibioottisella kasvunedistäjällä tylosiinilla eli PD:llä hoidettujen sikojen kasvua. Tulokset osoittivat, että kaliumdikarboksylaatti voisi korvata rehuantibiootit ilman negatiivisia vaikutuksia eläinten suorituskykyyn. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaliumdikarboksylaatti parantaa eläinten kasvua, ja kaliumdikarboksylaatin antibakteerinen suorituskyky on tärkein kasvuun vaikuttava tekijä.

Orgaanisten happojen vaikutus kasvuun liittyy paitsi orgaanisten happojen haitalliseen vaikutukseen mikro-organismeihin, myös suoliston pH:n alenemiseen. Lisäksi hapon negatiivisilla ioneilla on positiivinen vaikutus suolistoflooran symbioosiin. Kaikki nämä vaikutukset vähentävät välituoteaineenvaihduntaa ja auttavat parantamaan kasvua. Ravinteiden hyväksikäytön paraneminen johtuu osittain mikrobien kilpailun vähenemisestä ravinteista, mutta se on myös seurausta ravinteiden tehokkaammasta entsyymien pilkkomisesta. Roth ym. (1998) raportoivat, että 1,8 %:n PD-lisäys paransi sulavuutta, mikä heijastaa pääasiassa suoliston mikrobiston aktiivisuuden muutoksia. Koska noin 80 % ulosteen typestä on peräisin mikro-organismeista, heidän tuloksensa osoittavat, että PD-lisäys voi vähentää takasuoleen tulevien fermentoituvien ravinteiden määrää parantamalla ohutsuolen entsymaattista pilkkomista. He ehdottivat myös, että se saattaa parantaa ruhon vähärasvaista tilaa helpottamalla aminohappojen proteiinin varastoitumista elimistöön. Partanene ja Mroz (1999) huomauttivat, että heikkolaatuisilla proteiinin lähteillä on suurempi vaikutus proteiinin sulavuuden paranemiseen kuin korkealaatuisilla proteiinin lähteillä.

Kaliumdikarboksylaatti voi parantaa eläinten painonnousua, rehun syöntiä ja rehun hyödyntämistä. Kasvun paraneminen on yhtä tehokasta kuin kasvunedistäjillä. Siksi kaliumdikarboksylaatista on tullut tehokas korvike rehuantibiooteille erinomaisten ominaisuuksiensa ansiosta. Mikroflooraan kohdistuvaa vaikutusta pidetään tärkeimpänä vaikutustapana, eikä mikrobien resistenssin riskiä ole. Se vähentää E. colin ja salmonellan esiintyvyyttä lihavalmisteissa.